Subwoofer
sivu 7
viimeistely
sivu 1 | sivu 2 | sivu 3 | sivu 4 | sivu 5 | sivu 6 | sivu 7 | sivu 8
Kuten sanottua, etulevyn maalaamisen jälkeen kotelo alkoi näyttää jo
todella hienolta, ainakin itse tehdyksi. Lopun ajasta käytinkin vain kotelon
lakkaamiseen. Pohjan lakkasin kertaalleen ja muihin sivuihin ehdin laittaa
viisi lakkakerrosta. Hioin ennen jokaista lakkausta sivut kerta kerralta
hienommalla hiekkapaperilla. Viilutuksiin jääneet raot pienenivät mukavasti
lakan ansiosta ja viilujen väri tummeni. Etulevyn pinnasta tuli juuri niin
sileä kuin olin halunnutkin.
Isäni lähti sopivasti päivän mittaiselle työmatkalle juuri syntymäpäiväänsä
edeltävänä päivänä. Sain siis kaverini avustuksella raahattua lootan salassa
kotiin. Vein sen peräkärryllä maton päällä ja suunnittelin reitin niin, etten
joutuisi ajamaan ympäri kaupunkia ilmestyneisiin hidastetöyssyihin. Kotelo
tulikin ehjänä perille ja kannoin sen olohuoneen pöydälle viimeisiä vaiheita
varten. Kotelo painoi kuin synti.
Kiinnitin toisen pään kotelon sisällä olleesta kaapelista vahvistimeen ja
pistin sen paikoilleen. Toisen pään kolvasin elementin liittimiin ja laitoin
elementinkin kiinni koteloon. Väliin tietysti tiivisteteippi. Ennen tätä olin
laittanut passiivielementin samalla tavalla kotelon pohjaan. Kotelon sisään
mahtuikin vain toinen Biltemasta tilaamistani vaimennusvanuista, joten toinen
paketti meni varastoon odottelemaan tulevia projekteja.
Jos nyt tekisin subwooferia uudestaan, valitsisin järeämmät kaiutinjalat. Bilteman piikit ovat sinänsä aivan sopivat, mutta niiden kiinnittämiseen käytettävä paksu ja pehmeä kaksipuoleinen teippi taipuu ja vääntyy eikä sen kiinnitysvoima ole läheskään tarpeeksi vahva, jos aikomuksena on liikutella tätä noin 50 kiloa painavaa laatikkoa. Jalat lähtivät liian helposti irti kotelosta sitä liikuteltaessa. Jopa sen paikoilleensaanti tuotti paljon ongelmia. Paremmat jalat olisivat kotelon seinämien sisään ruuvattavat, hieman pidemmät piikit.